Rehellisyys on hyve, jota peräänkuulutetaan juhlapuheissa ja vaaditaan lapsilta. Sellaista pintarehellisyyttä, suoruutta: totta pitää puhua, ei saa valehdella toisille. Hyvä niin, se on yksi rehellisyyden taso. Se helpottaa kanssakäymistä ihmisten kanssa, kun voi pääosin olettaa että he eivät suorastaan tarkoituksellisesti valehtele meille.
"Ole rehellinen itsellesi!" peräänkuuluttavat naistenlehdet. Mitä sillä tarkoitetaan? Seuraa unelmiasi, tai niitä unelmia joita luulet omiksesi. Jos haluat muuttaa maalle, muuta maalle. Tee vain sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Opi sanomaan ei. Hyvä niin, tällekin on paikkansa. Lasken tämän toiseksi rehellisyyden lajiksi.
On myös kolmas rehellisyyden laji tai taso: radikaali rehellisyys. Sellainen, joka pyrkii kaivautumaan kaiken pintarehellisyyden taakse, kaiken itselleenrehellisyyden käsitteiden taakse. Radikaali rehellisyys, joka haluaa nähdä sen, millaisilla selityksillä välttelemme kohtaamasta totuutta itsestämme. Radikaali rehellisyys haluaa edellistä esimerkkiä käyttääkseni tietää, miksi haluamme muuttaa maalle ja olemmeko varmoja, ettemme vain yritä paeta jotain itsessämme. Millaisia tekosyitä käytämme, ettei meidän tarvitse olla sitä, mitä parhaimmillaan voisimme olla? Ettei meidän tarvitse ottaa täyttä vastuuta tekemisistämme. Radikaali rehellisyys on sitä, että haluaa lopettaa kaiken teeskentelyn itselle ja muille, vaikkei ole harmainta aavistusta siitä, mihin se tulee johtamaan. Radikaali rehellisyys ei aina ole ollenkaan kivaa rehellisyyttä eikä aina tunnu hyvältä mennä sitä kohti. Hyvin vapauttavaa se kuitenkin on. Tulemista itselliseksi ihmiseksi.
Erään entisen pääministerin sanoja mukaillakseni "Olen niin radikaalin rehellinen itselleni ja toisille kuin osaan". Siinä tavoitetta loppuelämäni jokaiselle hetkelle.
No comments:
Post a Comment